tiistai 9. kesäkuuta 2015

Class of 2015




Christina

Save Mart Center from inside

Host parents

Jasmine,minä, Haley

Nyt on jenkki graduation nähty ja koettu! Aika upee tapahtuma oli kyl, ja oon ilonen et Central High on niin avoin vaihtarien valmistumiselle, saadaan myöskin diplomat vaikka meillä ei todellakaan ole kaikkia tarvittavia credittejä...! 

Graduation oli perjantaina, aamulla oli graduation harjoitus, joka oli niin puuduttava ja tylsä, käytiin läpi jokaisen valmistuvan reilun 800 seniorin nimi, onneks oli kuiteskin kaverit siellä seurana. Kun päästiin harkoista niin kotona otin sit kahen tunnin päikkärit, ei oo tullu viime aikoina hirveen pitkiä unia nukuttua kun mulla on niin monia asioita tehtävänä. 

Viideltä piti olla taas Save Mart centerillä, jonka pihalla sit ooteltiin kaks tuntia ennen itse graduationin alkua, et en kyl ymmärrä miks siellä piti niin aikasin olla lol. Siinö seistessä oli niin kuuma ja jalat ei ois millään jaksanu sitä korkkareilla seisomista, mut ei valkosen gownin kanssa hirveesti voinu maassa istuskella. Vihdoin kun seiskalta päästiin kävelemään sisään Save Mart centeriin (joka on btw iso rakennus jossa järjestetään urheilutapahtumia ja isoja konsertteja) niin tunnelma oli iloisen jännittynyt. Ihmisiä oli tuhansia, jokainen valmistuva sai 12 lippua graduationiin x se reilu 800 senioria! Alussa oppilaat ja rehtori pitivät puheita jonka jälkeen jokainen käveli vuorollaan lavalle, nimi kuulutettiin, ja saatiin diplomat käteen. Aika liukuhihna toimintaa toi oli mut tosiaan niin monta valmistujaa et jos yhtään hitaammin olisi juhlallisuudet hoidettu niin tilaisuus ois kestänyt ikuisuuden... Itse olin 13. rivissä ja mun jälkeen oli varmaan ainakin 20 riviä lisää joten vähän siinä lähti ajatus harhailemaan heh. Tunnelma oli kuitenkin aivan upee, tehtiin aaltoja ja hurratiin ja aika mahtavaa oli kuulla oma nimi kuulutettavan kaikkien niiden ihmisten edessä. Ja voi sitä riemua joka ratkes kun viiminen senior sai diploman käteensä! Paperisilppua satoi ja muutama senioreitten salakuljettama ilmapallokin lenteli meijän yllä ennen kuin opettajat sai ne käsiinsä ja poksautti ne. Muutama heitti capin ilmaan mut ihan vaan käytännöllisyyden johdosta eli siis että saatkohan sitä enää takasin, ei tää oo ilmeisesti kovin suosittu traditio Centralissa. 

Graduationin jälkeen meni tovi harhaillessa mun perheen luo siinä järkyttävässä ihmis massassa, varsinkin kun törmäs jatkuvasti tuttuihin joita piti tietty onnitella/jättää hyvästit. 
Käytiin nopsaan kotona ja sen jälkeen Christina heitti mut sober gradiin Blackbeards nimiseen huvipuistoon. Siellä oli ihan huippu kivaa, vaikkakaan ei sinne moni valmistuja ollut eksynyt tosiaan tuon "sober" idean johdosta. No eipä se meitä haitannu, lyhyemmät jonot laitteisiin xD Siellä oltiin 11pm-5am, pelattiin minigolfia ja ajettiin törmäilyautoilla. Yön päätteksi arvottiin paikalla olijoiden kesken kaikenlaisia palkintoja, kuten minijääkaappi, ipad, telkkareita,kuponkeja, jne. Ite voitin kaksi ilmaislippua johonkin seinäkiipeily paikkaan ja in-n-out kupongit haha. Nukkumaan menin kuudelta aamulla ja sit pitikin jo kasilta herätä ja alottaa grad party rumba, mut niistä sit myöhemmin! 
 
Kokonaisuudessaan graduation oli yks hienoimmista kokemuksista täällä, vaikka vähän se tuntui huijaamiselta kun kaikki kaverit oli sen eteen työskennelleet 4vuotta ja ite sain sen vuoden "opiskeluilla"... Heh

Minä, Hannah, Francisco, Elina, Pryscilla

Matt, Jordan, minä, Jaspreet, Elina, Hannah

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

2 Weeks Left

Heissan!
Aika tarkkaan kaksi viikkoa mun vaihtovuotta jäljellä!! En voi uskoa tätä, ja tällä hetkellä must tuntuu etten haluu ollenkaan takasin Suomeen... Kuulostaa varmaan vähän pahalta perheen ja kavereitten korvaan, ootte edelleen hirmu tärkeitä mulle ja ikävä on kova, mut mua pelottaa jättää tää elämä tänne, enkä haluu ees ajatella mimmosta hyvästien sanominen tulee olemaan. Monet itkut on jo itketty ja monet on vielä tulossa. Hassua on et fiilis on sama kuin muutamaa viikkoa ennen tänne tuloa, sillon must tuntui etten halunnukkaan lähteä vaihtoon, nyt vaan koko fiilis on päinvastainen. 

Nää kuvat on torstailta Senior rallystä, ainiin ja vika koulubussi ajelu piti ikuistaa

Torstaina oli viimeinen koulupäivä, viimeistä kertaa astuin aamulla koulubussiin, kävelin Centralin hallwayssä, kävin tutuiksi tulleilla tunneilla, näin osaa ihmisistä viimeistä kertaa ikinä. Sanomattakin selvää et aika haikein fiiliksin astelin ulos portista Senior Rallyn jälkeen. 
Tänään oli Baccalaureate, eli siis tilaisuus jossa seniorit siunataan, ja ensi perjantaina se kauan odotettu Graduation! Graduationin jälkeen on Sober Grad, joka on paikallisessa huvipuistossa (?) klo 23:sta kello viiteen aamulla! Sen jälkeen on edessä graduation juhlia ja myös mun graduation/going away party. 
Keskiviikkona pääsen näkemään mun äitin,veljen,tädin ja hänen miehensä sekä mun serkun melkein 10 kuukauden tauon jälkeen! <3 Niin ihanaa!!

Kuvia tältä päivältä Baccalaureatesta

Samaan aikaan kuitenkin tiedostan että joka päivä oon lähempänä lähdön hetkeä ja se ahdistaa. En ikinä ajatellut että lähteminen tulisi olemaan näin hankalaa. Tiiän miten kliseiseltä tää kuulostaa mut oon muuttunut ja kasvanut vaihdossa ollessa niin paljon et en ees tiiä mitä mun perhe tulee musta ajattelemaan huhhuh :D Sen lisäks kukaan (paitsi te kaikki ihanat toiset vaihtarit!) ei tuu koskaan ikinä tajuumaan mimmonen kokemus tää on ollut ja oon niin surullinen siitä, koska mulla on ollut ihan huikee vuosi. Ei tosiaankaan helpoin mut huikee!! Tän lisäks tuun varmaan puhumaan mun vaihtovuodesta kaikille, koko ajan, joka paikassa, ja mietin et kuinka kauan ihmiset jaksaa kuunnella mua haha. 
Täällä ollessa oon tottunut semmoseen häslinkiin ja jatkuvaan huomion keskipisteessä olemiseen ihan vaan siitä syystä että satut olemaan vaihtari ja kuulut koulun urheilujoukkueeseen, et tuntuu vähän  laimeelta palata Suomen 
lukioon ja siihen ainaiseen puurtamiseen. Ja siihen et koulun eteen täytyy työskennellä, täällä sain justiinsa High Honors palkinnon "kovan työskentelyn kunniaksi" hehe. 
Academic Awards haha

Mr. Aguila on huippu :D 

Memorial Day:n aamu vietettiin laittaen 1400 lippua hautusmaalle sotaveteraanien muistoksi, illalla sitten käytiin ottamassa ne kaikki alas

Kaiken tän Suomeen-paluu ahdistuksen lisäksi mulle tulee niin ikävä kaikkea täällä. Host perhettä, kavereita, opettajia, valmentajia, koulussa käyntiä, trackiä, cross countrya, leffailtoja, lämpöä, rannikkoa, sunnuntai aamuja, ctv announcmentsejä aina kolmannen tunnin alussa, equine science tunteja Claudian kanssa, drive through ravintoloita, myöhäsiä iltoja ulkona (rakastan Kalifornian lämpimiä öitä, palmujen silhuetteja ja heinäsirkkojen siritystä), ja monia monia asioita joita en ikinä pysty kaikkia mihinkään listaamaan! En kestä ajatusta siitä miten en pysty enää koskaan elämään tätä samaa elämää täällä. Vaikka tuunkin varmasti täällä käymään, ei mikään tule enää olemaan samanlaista kuin mitä se on nyt. 

I love these crazy girls

Koitan nauttia joka hetkestä joka mulla on  täällä vielä jäljellä, vaikka kun ajetaan ruokakauppaan tai mihin vaan, kattelen maisemia ihan eri tyyliin nyt kun tiiän että kohta en näitä paikkoja enää näe. Jotenkin sitä koittaa imeä kaiken itteensä ihan täyteen amerikkalaisuutta et sitä sitten riittää Suomessaki. Kuulostaapa toi hassulta mut en oikeen ees tiiä miten ilmaista itteäni tässä asiassa.
 
Koitan tulla tänne vielä postaamaan muutaman kerran ennen Suomeen paluuta, niin et on itelle jotain mistä lukea näitä fiiliksiä jälkikäteen. Tässä nyt vois vielä mainita et kirjotin tän koko postauksen kännykällä koska oon Christinalla ja jätin läppärin kotiin, joten toivottavasti tää onnistuu ees jollain tasolla... 

tiistai 19. toukokuuta 2015

Powderpuff

Heippa!
Eilen oli powderpuff football - peli eli siis senior ja junior tytöt pelaa toisiaan vastaan jenkkifutista ja varsity-football pelaajat toimii cheerleadereinä! Mun on nyt pakko kirjottaa tästä ihan erikseen kun tänään on ollu kauhee nyt-se-on-ohi-masennus ja ehkäpä asiotten tänne purkaminen helpottais :D Tähän vielä jälkeenpäin lisäyksenä/varotuksena, että tuli aika yksityiskohtainen teksti kun haluan ite muistaa nää kaikki jutut et voi olla vähän puuduttavaa luettavaa hups xD (+pahoittelut kuvien laadusta...) 

Heti syksyllä kun kuulin että toukokuussa pelataan powderpuff-peli, tiesin et mä haluun pelata senioreiden joukkueessa, varsinkin sen jälkeen kun löysin mun rakkauden jenkkifutikseen. Treenit alkoi viime tiistaina, joten ei tätä peliä varten ihan hirveesti harjoteltu. Valmentajina toimi 7 senior football playeriä, mikä oli ihan kiva ja tuli taas tutustuttua uusiin ihmisiin. Ekoissa reeneissä meillä oli tryoutsit, joissa otettiin selville mitä paikkaa kukin tulisi pelaamaan. Halusin päästä running backiksi, (okei tehään jo tässä selväksi ettei mulla ole mitään hajua näitten suomenkielisestä versiosta, jos semmoista ees on olemassa) jonka hommana on juosta pallon kanssa maalialueelle ja tehdä touch down, joka oli meidän pelissä 7 pisteen arvoinen. Aluksi musta koitettiin saada wide receiver, joka on perjaatteessa kuin running back, mutta hänen täytyy saada pallo ilmasta kiinni, kun taas running backille se yleensä ojennetaan (välillä syötetään) quarter backin toimesta. Eihän siitä mitään tullut kun oon tämmönen mämmikoura, mut onneks koutsit pian sanoi että suht. nopeana mun paikka on running backinä.

 Running Backs & coach Carlos

Meitä oli 4 tyttöä RB:inä, joista jokaisella oli omat heikkoutensa ja vahvuutensa, usein reenattiin ihan vaan meijän oman valmentajan kanssa, mutta myös koko joukkueen kanssa. Vaikka me ei pelattukkaan sitä ihan perinteistä tackle-footballia, vaan flag football, jossa kaikilla hyökkääjillä roikkuu vyöstä kaksi keltaista lippua ja joita  vastustajat koittavat vetää irti, niin kyllä silti pääsi kokemaan kuinka fyysinen laji amerikkalainen jalkapallo onkaan. Mulla oli parin ekan reenikerran jälkeen molemmat polvet auki ja paikat kipeinä pohkeista selkään, sen jälkeen kun mut oli muutaman kerran taklattu maahan rähmälleni.
Vasta kun alettiin kunnolla harjottelemaan, tajusin miten monimutkainen peli jenkkifutis onkaan, kuinka jokaisella askeleella on tarkoitus ja kuinka sitä palloa kuuluukaan pitää kun sen kanssa juoksee. Myös erilaisia taktiikoita ja liikkeitä on kymmeniä.

Pelin alussa juostiin yksitellen kentälle ja sanotaanko vaikka näin et jos en ois tiennyt niin en ois tajunnu et kuuluttaja koitti sanoa mun nimeä haha

Eilen oli kauan odotettu peli Koligian Stadiumilla, jolla siis oikeatkin futis pelit pelataan. Olin aatellut et paikan päälle saapuis muutama pelaajien kaveri, mut loppujen lopuks melkein koko kotikatsomo oli täynnä oppilaita, opettajia, ja vanhempia. Aluks olin ihan et voi kamala mut heti kun peli alkoi niin ei riittäny juuri yhtäkään ajatusta sihen mitä katsomossa tapahtui.
Tässä nyt peli lyhyesti summattuna:
Ekalla neljänneksellä ei tapahtunu kummempia, mua peluutettiin vähän puolustuksessa ja olin myöskin mukana kickoffissa ja kick return peleissä. Toisella neljänneksellä Jasmine teki meille touchdownin, mut juniorit seuras pian perässä.Pääsin ekaa kertaa vähän juoksemaan palloa, pääsin ihan mukavasti eteenpäin ennen kun joku vetäs mun lipun irti. Btw mikään ei oo niin ärsyttävää kun se tunne kun oot täydessä vauhdissa ja sit kuulet tarran irrottamis äänen ja tiiät et nyt se on ohi. Tavallaan toivoin et oltais pelattu ihan normi jenkkifutista koska ne perässä liehuvat liput teki meijän tehtävästä niin paljon hankalampaa
 Puoliajalla käytiin pukkarissa kiivasta keskustelua siitä miten mejän on pakko tehdä jotain, ja tunteet kuumeni koska juniorit oli ilmeisesti unohtaneet ettei tarkotuksena ollut pelata tackle-footballia.
Ihan kolmannen neljänneksen lopussa pääsin taas kentälle, Hailey ojensi mulle pallon ja juoksin niin kovaa kun ikinä lähti maalialueelle. En oikeestaan muista yhtään mitä tapahtu sen noin 40metrin juoksun aikana, mut heti pysähdyttyäni katoin et onko molemmat liput tallella, ja olihan ne,- TOUCHDOWN! Oli ehkä paras tunne ikinä, tai ehkä vielä parempi oli kun 40 tyttöä + koutsit juoksee ympärille riehumaan haha. En oo ikinä mitään joukkuepeliä pelannut joten tää oli mulle ihan uutta, mut oli kyllä aivan mahtava fiilis!
Oltiin siis 14-7 johdossa, kunnes neljännellä neljänneksellä juniorit ensin tasotti ja sen jälkeen meni johtoon 14-20. Aika alkoi olla ihan lopussa ja epätoivo iski kun peliä oli enää 2minuuttia jäljellä ja pallo oli junioreilla. Meillä oli jo toimintasuunnitelma mitä tehdään kun saadaan pallo takasin (Hailey quarterbackiksi ja mut juoksemaan). Peliä oli 35sekuntia jäljellä kun joku meijän puolustuksesta nappas pallon junioreilta. Kaikki meni ihan sekasin ja koutsit koitti huutaa et pysäyttäkää nyt herranjestas se kello! Oli ihan hirveet 30 sekuntii kun ootettiin turhaan et aika pysäytettäis, pallo ei ollut ollut kunnolla hallussa joten sitä ei laskettu interceptioniksi. Juniorit oli voittaneet powderpuff pelin ilmeisesti ekaa kertaa Centralin historiassa, käytiin kättelemässä ne ja livuttiin paikalta aika nopsaan.







Nää pojat oli kyl ihan huippu cheerleadereitä! :'D
 
Vaikka oma ilo siitä touchdownista hälvenikin häviön mukana niin tosi moni tuntuu muistavan sen, ja kavereitten ja hostien lisäks moni on tullut siitä onnittelemaan senioreista, opettajiin ja koulun järjestyksenvalvojiin (?). Itteä lähinnä jäi kaiveleen se etten päässyt koittamaan toista touchdownia pelin lopussa, ja nyt on tullut kelattua sitä peliä päässä koko päivän ajan, vois koittaa jo päästä tästä yli mut se on helpommin sanottu kun tehty lol.

Summauksena tähän: powderpuff oli ihan mahtava kokemus, pääsi ehdottomasti mun lemppari tapahtumien joukkoon koko vaihtovuoden aikana. Toivottiin tyttöjen kanssa moneen kertaan et se ois ihan oikee urheilulaji joka jatkuis vähän pidempään kuin yhen viikon ajan!


Two zero!
One five!
Two zero one five Senioors!!
 
We are the real winners!
 
 


perjantai 15. toukokuuta 2015

Central Track & Field

 
 
Nyt on track season mun osalta nähty ja koettu. Pari viikkoa sitten torstaina oli League Championships, jotka jäi mun viimisiksi yleisurheilu kisoiksi Central High Schoolin väreissä. Tän jälkeen oli Area meet, sitten Valley meet, ja nyt vielä edessä California State meet. Näihin en kuitenkaan päässyt enää osallistumaan, joka ei kyllä oikeestaan jäänyt edes harmittamaan sillä track season oli tosi pitkä ja nopeatahtinen. Tällä hetkellä ainoastaan parhaista parhaimmat jatkaa yleisurheilu kauttaan, mikä Centralin osalta tarkoittaa kahta tyttöä.
 
Alotin trackin pre-seasonin joulukuun alussa, melkein heti cross countryn päättymisen jälkeen. Helmikuun alussa track sitten virallisesti alkoi ja jo muutaman viikon reenien jälkeen (joita tosiaan oli viisi päivää viikossa aina koulun jälkeen) oli ensimmäiset kisat, tai meet kuten niitä täällä kutsutaan. Siitä alkoikin sit kunnon kisa rumba kun niitä usein oli kahdet viikossa, keskiviikon duel-meet, joka oli siis kahden tai kolmen koulun välinen "harjoitus" meetti, ja tämän lisäksi lauantain "oikea" track meetti joka usein oli kaupungin ulkopuolella.
 
Alotin kauden pääasiassa pituushyppäämällä mut aloin pian myös juoksemaan 100 ja 200 metriä, myös 4x100 ja 4x200 tuli juostua. En todellakaan mitään huipputuloksia missään vaiheessa tehnyt, mut koko kauden keikun noin kuudentena kaikissa mun lajeissa (siis ihan vaan joukkueen kesken) ja tolla sijoituksella pääsin useimpiin kisoihin osallistumaan. Tutustuin moneen moneen ihmiseen trackin aikana ja tulee kyllä ikävä kaikkea siihen liittyvää. Kaikesta huolimatta todettiin moneen kertaan xc-porukan kanssa, miten cross country oli paljon hauskempaa ihan vaan joukkuehengen kannalta, ja kuinka meistä tuli niin paljon läheisempiä. Track teamissä meitä kuitenkin oli parhaimmillaan reilu 150 henkeä verrattuna xc:n 20:een joten eipä kai ihmekkään tuo. Myös valmentajien kilpailuhenki tuli trackin aikana esille tosi vahvasti ja monen monta saarnaa kuultiin siitä kuinka Clovis high schoolit on niin paljon kurinalaisempia ja voitontahtoisempia kuin me. En tiedä oonko tästä joskus jo maininnut, mutta Clovis on Fresnon naapurikaupunki, rikas ja kaunis ja parempi kaikessa  ja me fresnolaiset ei oikein sitä arvosteta. Vois varmaan verrata Suomen ja Ruotsin rakas vihollinen suhteeseen haha. 




Alicia

Helmikuun alussa California Indoor State Meetissä vapaahetoisena auttamassa. FYI tuossa samaisessa tilassa on muutaman viikon päästä graduation, aika mittavat tilat (ottaen huomioon että ton mustan kankaan takana on lisää istuimia) , mut onhan valmistuvia senioreitakin noin 900!


 Wall sits




 My favorite girls



 Sanger Spring Classic, hiljainen hetki auto-onnettomuudessa menehtyneelle tytölle ennen 100m aitojen alkua, jossa hänkin olisi juossut. Rata 4, jolla kyseinen tyttö olisi juossut, jätettiin tuon erän ajaksi tyhjäksi ja kolmiloikassa hänen hyppyvuorollaan pidettiin minuutin tauko kisasta. Oli todellakin koskettava ja pysäyttävä hetki. (mainittakoon vielä etten itse tätä kuvaa ottanut vaan paikallinen uutistoimisto jakoi sen twitterissä)  


Damaris

 Central @Buchanan duel meet








Gilroy meetissä voitettiin Varsity Boys, FroshSoph Boys, ja Varsity Girls 1st place, eli toisin sanoen kaikki mahdollinen,- eipä siis ihan turha joukkue oltu ;)



 Mia


Kaunis taivas League Championshipsien jälkeen. Koko päivän oli ihan hirvee sää, yhessä kohtaa jouduttiin keskeyttämään koko kisa ja juoksemaan liikuntasaliin salamoilta suojaan (laki sanoo ettei urheilutapahtumaa voida jatkaa jos salamoi) + olin ihan litimärkä päästä varpaisiin, ihan kun Suomessa hyhhyi

Thank you for an awesome track season! 

CG on me,
CG on three,
1,2,3
CG!